Introvertti, extrovertti ja muita kävelykeppejä

Jos olet viime aikoina lueskellut netistä oikeastaan mitään, tuntuu että tämä konsepti nostaa päätään vähän joka forumilla.

Hommahan on tieteellisestikin todistettu, osa ihmisistä saa energiaa ja latautuu ihmisten seurassa (extrovertti), toiset taas tarvitsevat latautumiseen omaa rauhaa (introvertti). Käytännössä jokainen meistä kuitenkin varmasti pitää, vähintään osittain, molemmista.

Itse kuvaisin itseäni poisoppivaksi introvertiksi. Olen tietoisesti tehnyt valintoja olla aktiivisempi uusien ihmisten tapaamisessa ja oppinut nauttimaan siitä. Olen myös huomannut sen, että parin vuoden takaista ”sosiaalisuuskrapulaakaan” ei enää tule. Sosiaalisuuskrapulalla siis tarkoitan olotilaa esimerkiksi jonkin työnpuolesta olleen tapahtuman jälkeen, jolloin tekisi mieli vain maata seuraava päivä sängyssä näkemättä ketään tai puhumatta kenellekään.

Taannoin törmäsin Linkedinissä kirjoitukseen, jossa kirjoittaja tuntui olevan vannoutunut introvertti. Hänelle torstai ja perjantai ovat töissäkin täyttä tuskaa, kun on koko viikon joutunut näkemään ihmisiä. En ole psykologian asiantuntija, mutta mielestäni tuo ei ole aivan tervettä.

On normaalia, että meillä on tiettyjä tendenssejä. Eivät kaikki tykkää samasta ruuasta jne. Itselleen voi kuitenkin opettaa asioita. On helppoa jäädä asioihin kiinni ja tehdä niistä tietyn tasoisia kävelykeppejä*, joihin voi nojata ja joita syyttää muista asioista.

Mitä koitan tässä sanoa, on että halutessamme voimme päättää monia asioita. Kaikki lähtee asenteesta. Miten päätämme reagoida erilaisiin asioihin ja elämässä tapahtuviin vastoinkäymisiin. On sanottu, että emme voi vaikuttaa siihen, mitä elämä tuo tullessaan, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten asennoidumme elämän meille heittämiin haasteisiin.

Tästä päästään kapean ja heiveröisen aasinsillan avulla johtamiseen. Usein kuulee käytettävän termia ”Self leadership precedes team leadership”. Toisin sanoen, sinun on pystyttävä johtamaan ensin itseäsi, jotta voit johtaa tiimiäsi.

*Pahoittelen huonoa sanavalintaa, mieleeni ei nyt tullut muuta kuin englannissa käytetty termi ”crutch”.

Antero Riihimäki

2 vastausta artikkeliin “Introvertti, extrovertti ja muita kävelykeppejä”

  1. Olisikohan niin, että et ole koskaan ollut oikeasti introvertti, vaan sulta on vaan puuttunut sosiaalisia taitoja.

    1. Tuskinpa sentään 😉

      Olen tosin kyllä muutaman tuttavanikin kanssa keskustellut aiheesta ja heillä on hyvin saman tyylisiä kokemuksia asiasta. Ensimmäisiä kertoja, kun kävin esimerkiksi verkostoitumistilaisuuksissa teki seuraavana päivänä mieli jäädä peiton alle, eikä nähdä ketään. Nykyään voi sanoa, että juurikaan tunnu missään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *