Vanhin lapsemme täyttää keväällä kuusi, joten vaimoni on ollut kotiäitinä muutamia satunnaisia työkeikkoja lukuun ottamatta aika tarkkaan kuusi vuotta.
Olen katsonut hänen painavan ympäripyöreätä päivää tässä tehtävässä toisaalta ihastellen, sitä tärkeää työtä mitä hän tekee, toisaalta peläten koska väsymys vie voiton ja rehellisesti sanottuna, välillä ajatellen ”Menisit palkkatöihin, pääsisit helpommalla”.
Rehellisesti sanottuna, minusta ei siihen olisi mitä vaimoni on tehnyt ja tekee. Eikä välttämättä ole kaikista naisistakaan, eikä tarvitsekaan olla. Olen kuitenkin huomannut kolme asiaa, joissa vaimoni on selvästi kehittynyt ja jotka saavat hänet ja monet muut kotiäidit loistamaan työelämässä, jos/kun sinne palaavat.